Talven armoilla

Talvi on ratsastuksen kannalta helvetillistä aikaa, ensin on plussaa ja tulee loskaa ja paskaa, seuraavana päivänä yhtäkkiä onkin pari astetta pakkasta ja maa on  peilijäätä. En ole pystynyt menemään Selman kanssa nyt pariin viikkoon kunnolla ollenkaan. Se ärsyttää minua aivan suunnattomasti koska löntystäminen hevosen kanssa ympyrää ei ole ratsastusta.  haluaisin pystyä kehittymään paremmaksi ratsastajaksi. Näillä keleillä se ei pahemmin onnistu. Selma on alkanut luottaa minuun, Se tuli minua vastaan viimeksi kun hain sen tarhasta. Haluaisin myös kehittä yhteistä luottamusta ja ratsastaa ilman satulaa, mutta näillä keleillä se on todella vaarallista. varsinkin kun aina jos vähän on olut kentällä loskaa ennen pakkasia, kenttä on heti jässä. Olisi hauskaa päästä maastoon, mutta en ole varma uskallanko ihan vielä. Viime kerta oli aika yksitoikkoinen. kentällä ei voinut mennä, joten menimme läheiselle pellolle vähän köpöttelemään. ei siitäkään oikein mitään tullut kun maa oli niin karmeassa kunnossa. välillä kärsin myös luottamus pulasta Selmaa kohtaan, koska edellinen hevonen jolla menin, ei ollut mikään järjenjättiläinen ja saattoi ihan pienestäkin äänestä lähteä yhtäkkiä laukkaamaan ja kentän päässä tehdä äkkijarrutuksen. putosin 2 kertaa sen selästä. Mun täytyy nyt vaan oppia luottamaan siihen että selma on kokenut ja hyvä poni.

Melkein kuin my little pony.

Mun tekstistä varmaan kyllä näkee, että oon hurahtanut My little ponyyn. Älkää antako sen häiritä! Tärkeimpiin aiheisiin:

Selma on kyllä niin ihana. Sen kanssa on helppoa tehdä hommia ja vaikka se onkin aikamoinen pässi, ja itsepäinen vanhus, loppujen lopuksi se tottelee aina. Jos annan sille vääriä apuja, se kiukuttelee suur eleisesti heiluttamalla päätänsä, mutta eihän se menoa haittaa, sitten kokeillaan uudestaan. Esimerkiksi peruutus oli meille tosi haastava tehtävä. Yhtenä päivänä mä vaan tajusin, että ei oo todellista, mun asento siellä selässä on aivan väärä. Korjasin asennon ja otin lyhyempää ohjaa, johan Selma peruutti ja hyvin. Nykyään käytän aika paljon lyhempää ohjaa kuin noista kuvista näkyy. Selma on semmonen, että sen kanssa pitää olla jämäkkä ja määrätietonen mut silti lempee. Sillo hommat sujuu parhaiten. Viimeksi kyllä, kun mä liikutin Selman, se ärsyynty kentän vieressä häärineestä traktorista. Se rupes kiukuttelemaan. Ei oikein siinä sitten kenttä työskentelystä mitään  tullut. Raukka, ois halunnu vaa pällistellä sitä traktoria ku oli nii ihmeellinen. Meen oli muutenki tarkotus mennä sitten vielä lopuks pieni maasto lenkki, ni me sitte lähdettii maastoon, mut se jäi tosi pieneks ku polulle oli kaatunut puu ja se oli nii ikävästi siin, etten lähteny ylittää tai ohittaa. Noi kuvat on vähän vanhempia mitä tos alhaal on. Ei oo hirveesti viel pystytty kuvailee ku mu "talli assistentti" jäädyttää sormes ku siel o nii kylmä.

#firstone

Näin tämä hevostelu alkaa. Olen ratsastanut ihan pikkutytöstä lähtien, mutta mulla on ollut semmosia kausia ettei ole kiinnostanut ratsastaa ollenkaan, kun vointi on ollut niin huono. No nyt kävi kuitenkin hyvä tuuri ja löysin todella ihanan vuokrahevosen. Kiitoksia vain omistajalle, että saan vuokrata niin ihanaa hevosta. :) Sen kanssa touhuamisesta aattelin tänne enimmäkseen kirjoittaa. Sitten aattelin myös, että voisin lainata mun siskon gopro kameraa kun mennään maastoon, ja ottaa sieltä videota. Talli jossa käyn, on ihan meren rannalla. Tulisi varmasti kivaa matskua, kesällä varsinkin.
Vuokrahevoseni on kaunis valkoinen, 16-vuotias tamma, Selma. Haaveeni on että voisin kesän lopussa ratsastaa pelkän riimunarun avulla. Selma on hyvin herkkä pohjeavuille ja tarkotukseni olisi lähteä kehittämään sitä taitoa, ja omaa tasapainoani jotta pysyn maastossa selässä,  kesällä ilman satulaa. Katsotaan mitä yhteisestä matkastamme tulee.