Talven armoilla

Talvi on ratsastuksen kannalta helvetillistä aikaa, ensin on plussaa ja tulee loskaa ja paskaa, seuraavana päivänä yhtäkkiä onkin pari astetta pakkasta ja maa on  peilijäätä. En ole pystynyt menemään Selman kanssa nyt pariin viikkoon kunnolla ollenkaan. Se ärsyttää minua aivan suunnattomasti koska löntystäminen hevosen kanssa ympyrää ei ole ratsastusta.  haluaisin pystyä kehittymään paremmaksi ratsastajaksi. Näillä keleillä se ei pahemmin onnistu. Selma on alkanut luottaa minuun, Se tuli minua vastaan viimeksi kun hain sen tarhasta. Haluaisin myös kehittä yhteistä luottamusta ja ratsastaa ilman satulaa, mutta näillä keleillä se on todella vaarallista. varsinkin kun aina jos vähän on olut kentällä loskaa ennen pakkasia, kenttä on heti jässä. Olisi hauskaa päästä maastoon, mutta en ole varma uskallanko ihan vielä. Viime kerta oli aika yksitoikkoinen. kentällä ei voinut mennä, joten menimme läheiselle pellolle vähän köpöttelemään. ei siitäkään oikein mitään tullut kun maa oli niin karmeassa kunnossa. välillä kärsin myös luottamus pulasta Selmaa kohtaan, koska edellinen hevonen jolla menin, ei ollut mikään järjenjättiläinen ja saattoi ihan pienestäkin äänestä lähteä yhtäkkiä laukkaamaan ja kentän päässä tehdä äkkijarrutuksen. putosin 2 kertaa sen selästä. Mun täytyy nyt vaan oppia luottamaan siihen että selma on kokenut ja hyvä poni.