Nyt mä sen alotin. Aloin treenaamaan ilman satulalla ratsastamista oikein kunnolla. Kuvia ei harmi vaan saatu kun ei ollut kuvaajaa. Harjoittelu sujui muuten ihan tosi hyvin, mutta ravin nostossa Selma takkuilee vieläkin. Käyntiin laskeminenkaan ei aina ole kauhean sulava, joskus se on niin töksähtävä, että jos ei keskittyisi putoisi selästä vaikka olisi satula. Omassa tasapainossakin toki olisi treenattavaa, mutta kyllä se harjoittelulla paranee. Selmalla on ihana mennä ilman satulaa, kun sillä on niin pyöreä ja tasainen selkä, selkäranka ei tunnu melkein ollenkaan. Pohkeet menee läpi jo tosi hyvin ja voisin ratsastaa oikeastaan muuten ilman suitsia, mutta Selmalla on tapana haistella maata ja jos löysään ohjia siitä ei tule silloin mitään, kun meinaa kaatua poni omiin jalkoihinsa, joten täytyy pitää huolta siitä että pää pysyy ylhäällä. Haluaisin myös niin kovasti maastoon, kun haluaisin päästä menemään maastossa ilman satulaa, rannalle, laukkasuoralle ilman satulaa. Mutta pitää vielä odotta. Kuvassa Selma, rankan treenin jälkeen. ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti