On jääny vähä kirjottamine vähii täältäki. Huomen meen kattoo Selmaa, kirjotan siit sit jotai, mut mä aattelin julkast ny mu kirjottama tarina tai pienois novelli tai mikälie. Ku se o heppa aiheine ni laitan sen tänne.
Minä tunsin lämmön, tunsin vauhdin, olin tulessa. Olin niin innoissani, ihmeissäni. Maisemat viuhuivat ympärillä ja sydän pamppasi. Tunsin allani olevan hevosen ja yhteytemme. Se oli ainutlaatuista. Ihanaa. Melkein tiesin mitä hevonen ajattelee.
Kaarsimme vasemmalle ja tulimme pienelle joelle. Hidastimme vauhtia ja jäimme katselemaan maisemia. Hyppäsin pois hevoseni selästä, vain ihmetelläkseni näkymää. Se oli uskomatonta.
Jokea ympäröi molemmilta puolilta vanhat puut. Juuret syvällä maan sisällä. Vihertävät oksat. Runsaat. Saatoin melkein aistia puiden tarinat.
Yhden puun juuressa kasvoi todella vihreää ruohoa, hevoseni, tinker tamma, Thunder halusi tietysti syödä tätä vehreää ruokaa. Sillä aikaa kun Thunder söi, ihmettelin maisemia, katselin ympärilleni. Puun oksien välistä minä näin kuun. Se oli valtava, uljas. Ja niin valoisa, melkeimpä kuin aurinko.
Kumarruin joen puoleen. Kosketin sen pintaa, Vesi oli lämmintä. Thunder tuli luokseni, aivan kuin pyytääkseen lupaa mennä veteen. Se vaikutti vedessä onnelliselta. Se laukkasi pitkin jokea. Vesi läiskyi. Kohta olin jo itsekin aivan märkä. Nauroin onnesta. Pyysin Thunderin luokseni ja hyppäsin sen selkään.
Taas minä lensin. Vesi roiskui kun laukkasimme yhdessä jokea pitkin. Joki oli pitkä, vesi tuntui lämpimältä osuessaan ihooni. Yhtäkkiä Thunder pysähtyi. Lensin sen selästä. "Mitä sinä pelleilet?!" Huusin sille vihaisena, mutta se ei edes katsonut minua. Se katsoi taakseni. Sen hengitys kiihtyi ja turpa värisi. Thunder oli peloissaan. Katsoin itsekin taakseni.
Näin begasuksen. Kauniin valkean begasuksen siivet levällään. Se pelkäsi myös. Nousin ylös ja lähdin kävelemään sitä kohti. Begasus ei näyttänyt uhkaavalta. Hämmästyneeltä vain, aivan kuten minäkin.
Kyykistyin begasuksen eteen, aivan kuin sanoakseni; "älä pelkää, en tee pahaa." Mutta sanoja ei tarvittu. Se lähti kävelemään luokseni jännittyneenä. Se haisteli kättäni. Thunder ei pitänyt tilanteesta ollenkaan, se laukkasi väliimme ja pelästytti begasuksen. Se lensi pois. Hetken olin surullinen, mutta olin sentään ehtinyt silittää sen turpaa. En unohtaisi sitä päivää ikinä. Otin jousen ja nuoleni ja nousin takaisin Thunderin selkään. Yhdessä lähdimme takaisin kotikyläämme. Kylä alkoi hahmottua kun näin takaani nousevan auringon. Olimme olleet reissussa koko yön. Vein thunderin nukkumaan ja menin itse telttaani. Yritin saada unta mutta siitä ei tullut mitään. Mielessä pyöri päivän tapahtumat. Kun vihdoin uni alkoi tulla, viiminen asia jonka näin, oli begasuksen kaunis ulkomuoto, valkoinen turkki, upeat sulkasiivet, olinhan saanut koskettaa sen turpaa.
